wow
we spend *a lot* of time discussing the finer details of whether or not we‘re living in a simulation, less time discussing what happens when the simulation ends. if you woke up on the other side — what does that world look like?
-
-
Tämä twiitti ei ole saatavilla.
-
-
-
-
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
whats to say we even wake up on the other side of the simulation?
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
The problem is that we have no priors. Maybe there is no quantum in base reality, no smallest scale with certainty. Infinite compute, easy nanotech
-
This, by the way, is my argument against the simplistic argument for why we’re sim. Argument: “There will be many sims, and one base, so we’re sim” Reply: “Base might have Casio watches that do googleplex sims. How could we reason from that chance?”
Keskustelun loppu
Uusi keskustelu -
-
-
Something that makes you want to be on this side.
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
Ive often imagined two scenarios, a hellscape where we use simulations as an escape, or a smarter version of this world where simulations are tools to test capability and ethics. Or we could just be spectators, living someone’s past life, while the real you is 200 years ahead
-
Religion hits the point decently well with “we cannot understand God,” but at the same time the possibilities we *can* consider seem more likely than the possibilities we can’t. After all, isn’t it possible that a simulation may attempt to guide us towards certain ideas?pic.twitter.com/IQZFBm5ll4
Keskustelun loppu
Uusi keskustelu -
Lataaminen näyttää kestävän hetken.
Twitter saattaa olla ruuhkautunut tai ongelma on muuten hetkellinen. Yritä uudelleen tai käy Twitterin tilasivulla saadaksesi lisätietoja.