Näytä tämä ketju
-
For me, oft remembering my companions’ impending, inevitable death leads me to the sincerest appreciation of their life. It feels as if I’m traveling back from the future, where they’ve already died, and experiencing these sacred moments with them from the past *thankful tears*
True it does sometimes feel like that. Wonder why it happens, because I don't bring it up consciously
-
-
I tell myself it’s the infant waves of our incoming ability to cognitively travel time & and to peak into other dimensions. I tell myself a lot of things tho
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
Lataaminen näyttää kestävän hetken.
Twitter saattaa olla ruuhkautunut tai ongelma on muuten hetkellinen. Yritä uudelleen tai käy Twitterin tilasivulla saadaksesi lisätietoja.