How can we accept that we are the universe in the face of these mundaneties that require our immediate and focused attention? Such is the struggle. I am the universe... but right now, I've just gotta pay the bills.
Näytä tämä ketju
We're trying to comprehend and experience a universe full of infinitesimal through a vessel that is finite. We take ourselves all too seriously, but that's because we experience uniquely human problems that require narrow human intervention.
-
-
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
-
-
I really like this But... Is the universe really as infinite as we make it out to be? If we measure in 'relevance to consciousness' instead of 'light-years & eons of space-time to a human life' are we not perhaps asking the wrong questions?
Kiitos. Käytämme tätä aikajanasi parantamiseen. KumoaKumoa
-
Lataaminen näyttää kestävän hetken.
Twitter saattaa olla ruuhkautunut tai ongelma on muuten hetkellinen. Yritä uudelleen tai käy Twitterin tilasivulla saadaksesi lisätietoja.